Pitäisihän se nyt kai jo uskoa - ei musta vaan ole kotirouvailemaan !! Voi, kunpa olisikin, mutta kun ei vain ole...
Okei, saan aikaan kaakut ja piiraat tarkasti idiootti varmoja ohjeita noudattamalla. Osaan kenties tehdä makaroonilaatikon muistellen kymmeniä äitini opetuskertoja. Voi olla, että osaan silittää muksun päiväkotivaatteisiin nimilaput kiinni, siis, jos muistan...
MUTTA, kun sattuu jotain yllättävää. Vaikka, no sanotaan nyt ihan lonkalta, että vaikka se kaikista ihanin 7 metrin pitsiverho sattuisi samaan koneeseen, vaikkapa... no, 2 metrin syvän punaisen taftiverhon kanssa ja tuloksena on kaamean vaaleanpunainen pitsikammotus, menee tältä sormi suuhun ja tulee ikävä äitiä. Onneksi apuna on myös Facebook ja työkaverit.
Ohje 1 - Pese 50 asteessa uudestaan.
Tulos 1 - Ei mitään muutosta.
Ohje 2 - Pese ruokasoodalla. (äiti)
Tulos 2 - Ei mitään muutosta.
Ohje 3 - Pese 60 asteessa ruokasoodalla (äiti)
Tulos 3 - Ei muutosta.
Ohje 4 - Mene kauppaan, osta värjäymiä poistava aine. (työkaveri)
Tulos 4 - Pääkipu ja kerman värinen (ina punaista vivahdetta) verho, siedettävä !
Aika rouvamaista nähdä näin paljon vaivaa verhoista, eikö vain??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti