Nyt sitten olen minäkin langettanut ensimmäisen rangaistuksen.
Melkein kuusi vuotta selvisin keskustelemalla ja selittämällä, mutta nyt napsahti ja niinpä langetin "kavereille meno kiellon" pojan ylle. Kielto kestää viikonlopun yli ja se langetetaan tarvittaessa yhä uudestaan.
Miksi?
Ykkössääntö kaverivierailuissa on ollut, että kaverin luona käyttäydytään. Siis nämä perusjutut - kiitos, olehyvä, ei tapella, ei huudeta ja noudatetaan aikuisten ohjeita.
Poika on yleensä hyväntuulinen ja sosiaalinen, mutta ärsyttäessä hyvin äkkipikainen ja silloin käsi yleensä heilahtaa. Näissä tilanteissa se järki ja äidin sanat vain unohtuu - tuloksena yleensä joku itkee ja joku toinen suuttuu.
Viikko sitten oli naapurin pojan pikkusiskoa tuupattu leikkien ohessa. Itkuhan siitä oli tullut. Asiasta keskusteltiin, pyydettiin anteeksi ja unohdettiin. Tänään vuorossa oli samaisen pojan pikkuveli. Oli kuulemma "häirinnyt", jonka jälkeen oli kuulemma ei voinut raivostumiselleen mitään. Keskustelun jälkeen langetin rangaistukseni. Se vain on opittava hillitsemään käden liikkeitä. Ihan oikeasti.
Ja kuulemma tämä on vasta vanhemmuuden alkusoittoa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti